Leslie Lyons vieraili Helsingissä

Yhdysvaltalainen eläinlääketieteen tutkija, professori Leslie Lyons piti Helsingin yliopiston eläinsairaalassa luennon tiistaina 31. maaliskuuta.

Leslie Lyons työskentelee Kalifornian yliopistossa ja on yksi nimekkäimpiä kissojen genetiikan tutkijoita maailmassa. Lyonsin tutkimusryhmä etsii kissojen perinnöllisiä tauteja aiheuttavia geenimuutoksia sekä kehittää ylipäätään työvälineitä kissan perimän tutkimiseen.

Kesy kissa kehittyi eurooppalaisista ja afrikkalaista villikissoista noin 10 000 vuotta sitten. Lyons on kiinnostunut kissan alkuperän tarkentamisesta:

– Ehkä taustalla on suurempikin määrä eri villikissalajeja ja -kantoja. Myös se, oliko domestikoituminen vain yksittäinen tapahtuma, on kiinnostavaa.

Ensimmäinen kissanäyttely pidettiin vuonna 1871, ja tuohon aikaan oli jo olemassa muutamia kisarotuja. Nykyään kissarotuja on noin 50, joka on huomattavasti pienempi määrä kuin koirien yli 300 rodun valikoima.

– Kissoilla tilanne on erilainen kuin koirilla siksikin, että tuntemalla hyvin 15–20 keskeistä kissarotua tuntee hyvin loputkin, koska loput 30 rotua on rakennettu yhdistelemällä näitä perusrotuja, Lyons tähdensi. – Kun tiedät, mitä rotuja kissassa on, tiedät myös, mille sairauksille se on altis, oli Lyonsin viesti eläinlääkäreille.

Leslie Lyons tiivisti luennossaan rotujen kehityksen muutamaan tärkeään askelmaan. Sama malli toimii niin kissa-, koira- kuin esimerkiksi hevosroduillakin. Askelmia ovat perustajavaikutus, valinta, vähentynyt migraatio, pullonkaula, geneettinen virtaus ja sisäsiitos. Samat askelmat keräävät rotuun niin toivottuja ominaisuuksia kuin epätoivottujakin, esimerkiksi periytyviä sairauksia.

Leslie Lyonsin tutkimusryhmä on kunnostautunut erityisesti kissojen polykystisen munuaissairauden (polycystic kidney disease, PKD) tutkimisessa. Tauti löydettiin persialaisista vuonna 1969, ja se on ilmiasultaan erittäin vaihteleva.

– Kissat selviävät yllättävän pitkään todella huonokuntoisilla munuaisilla, Lyons kertoi. – Kunto saattaa romahtaa täysin yllättäen ja loppu tulla nopeasti.

Lyons tähdensi huolellisuuden tärkeyttä PKD-diagnoosia tehtäessä.

– Tarvitaan kokenut eläinlääkäri ja hyvät ultraäänilaitteet. Kissan tulee olla yli kahdeksan kuukauden ikäinen, ja PKD-diagnoosin saamikseksi kystia tulee olla useampi.

Pelkästä dna-testistä ei juuri ole hyötyä kissalle tai kissanomistajalle.

– Koska taudin kulku ja ilmeneminen vaihtelee todella paljon, positiivisen dna-testin jälkeen lääkärin tulee joka tapuksessa selvittää taudin aste ultraäänellä.

Miten kasvattajien sitten tulisi suhtautua tautiin, jota Lyonsin mukaan esiintyy jopa 38 prosentilla persialaiskissoista?

– Ensinnäkin PKD:n leviäinen muihin rotuihin olisi estettävä. Toisaalta pitää ymmärtää se, että kaikkien PKD-kissojen rajaaminen jalostuksen ulkopuolelle olisi karhunpalvelus rodulle, jonka populaatiokoko ja siten geneettinen vaihtelu laskisi rajusti, Lyons korosti. – Kannatan hidasta etenemistä taistelussa tautia vastaan.

Leslie Lyonsin tutkimusryhmän värikkäät kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.vetmed.ucdavis.edu/PHR/LyonsDen/.

© Tiina Raevaara